Miellyttävää ja antoisaa loppuvuotta kaikille, jotka tänne
lepotilassa oleville kotisivuille eksyvät! En ole kunnolla päivitellyt näitä
sivuja, kuvat ja uutiset tulee laitettua Facebookiin. Olevinaan kätevämpi.
Yritän parantaa tapani. Yritän…
Nuorempi tuontisonnimme, Duncan, oli kolme ensimmäistä
kauttaan vuokralla. Syksyllä 2014 se tuli takaisin kotiin ja sai talvehtia
emolaumassa. Otimme pienen, tietoisen riskin (= poikimakauden aikaistaminen).
Mutta se oli helpoin ja selkein laumajärjestelyratkaisu. Kaksi lehmistä olivat
suostuvaisia sonnille jo ns. puhdistuskiimasta. Muut lehmät pitivät sen
normaalin kierron, ja hiehot päästettiinkin sonnille vasta toukokuussa 2015.
Kesäkuussa 2015 vasikoinut Emppu näyttäisi aikaistaneen poikimista kolmella
viikolla, toukokuuhun. Siinä kohdassa aikaistaminen on OIKEIN hyvä.
Selmalla (Celina 2. of Brunnila) oli laskettu aika 11.1. Olimme
olleet hieman huolissamme siitä, näytti kuntoluokaltaan laihanlaiselta. Muita
huolestuttavia oireita emme löytäneet. Selma tunnutti mukavasti
vuodenvaihteessa ja maanantaina 4.1. oli jo limapuikko jäätynyt -26 asteen
pakkasessa. Päätimme ottaa Selman yöksi navettaan. Navetassahan ei ole
lämmitystä, mutta on siellä vähemmän pakkasta kuin ulkona. Eläimet pääsevät
toiseen päätyyn vapaasti ja tuovat samalla lämmitystä.
Tiistaina 5.1. lima- ja vesipussit tulivatkin jo aamulla
yhdeksän jälkeen. Työntöjä ei juurikaan ollut, ei ainakaan säännöllisesti.
Puolenpäivän jälkeen Risto tunnusteli tilannetta geelin ja suojakäsineen
kanssa. Synnytyskanavassa ei ollut mitään eikä käden mitalla löytynyt vasikkaa.
Risto soitti kunnaneläinlääkärille, Tukiaisen Antille. Kolmen maissa Antti tuli, löysi hännän.
Vasikka perätilassa. Antti sanoi, että valitettavasti usein perätilavasikka on
kuollut, kun vedet ovat menneet ja synnytys ei ole edennyt. Antti pitkällä
kädellään löysi ensin toisen ja sitten toisenkin takajalan. Ketjujen kanssa
Risto ja Antti vetivät vasikan, tuli helposti. Selma alkoi työntää heti kun
vasikka tuli kanavaan. Selma seisoi nätisti, oli riimulla kiinni, minä pitelin
häntää sivussa ja rapsuttelin.
Vasikka oli elossa! Hihkuin ilosta! Olimme pelänneet
kuollutta vasikkaa, muumiota, vaikka mitä. Risto puhdisti vasikan suun ja kuivaili vähän.
Antti tarkisti kohtua … ja löysi toisen vasikan. Se oli oikein päin ja tuli
myös helposti. Sanoin Antille, että kolmatta ei ole pakko löytää. Sitä ei löytynyt
ja päästimme Selman riimusta. Se jo oli kääntynyt ja jutellut vasikoille.
Katsoi kaksosia, aivan kuin olisi ajatellut: ” Ai näitäpä onkin kaksi, ei muuta
kuin töihin!”
Siinä löytyi sitten samalla syy lehmän laihtumiseen. Melkein
60 kg sikiötä oli ollut kohdussa. Perätilassa ja tulppana oli hiehovasikka,
Tuike, 26 kg. Toisena syntyi sonni, Talvi, 31 kg. Ihan liikutuin, kun seurasin
Antin työtä. Tomerasti, mutta leppoisasti. Antoi meille ohjeita, raporttia ja sutkauksia.
Halasin Anttia, olin niin tyytyväinen, helpottunut ja iloinen. ” Nooh… täähän
on mun työtä.”
Antti lähti kuulemma saunaan, Risto lähti Kuorttiin hakemaan
lämmittimiä ja minä hain pinkan pellava- ja froteepyyhkeitä. Vuoron perään
Selman kanssa kuivasimme ja hieroimme kaksosia. Tuike nousikin aika lailla pian
ylös ja lähti hamuamaan tissiä. Talvi katseli ympäristöään, mutta ei ihan niin
nopeasti pyrkinyt ylös. Jahkaili enemmänkin. Olin heti huomaavinani luonne- ja
sukupuolierot…
Niin kuin alussa kirjoitin, yritän muistaa kirjoitella tännekin. Mutta Rekolan Facebook-sivuille päivitän melko usein kuvia ja videoita, tervetuloa katselemaan! https://www.facebook.com/HighlandCattleOfRekola/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti