Monenmoisia murheita ja huolenaiheita

Niin kuin Elina jo kirjoittikin, tänä vuonna on poikimisissa ja vasikoiden ensimmäisten elinpäivien aikana ollut erikoisuuksia kummastuttavan paljon. Nämä ovat kolmannet vasikkamme, sonni on ollut koko ajan sama, ruokinta samantapaista ja hoitaja sama. Tähän asti ainoa vaikeus oli ollut hieholla kohdun esiintulo, siitäkin selvittiin ensiavulla ja päivystävän eläinlääkärin hoidolla + jatkolääkityksellä. Nyt kahdeksasta vasikasta vain kolmen kohdalla asiat menivät niin kuin kuuluisi, helppo synnytys ilman asentovirheitä ja virkeä vasikka alle tunnissa utareelle. Tässä ne isommat ja pienemmät murheet aikajärjestyksessä:

VASIKKA TAKAPERIN
Pippuri aloitti avautumisen aikaisin maanantaiaamuna 21.3. Sorkat olivat pitkään näkyvissä ja lähempi tarkastelu paljasti, että vasikka oli tulossa perä edellä. Kevyt vetoapu ja se oli siinä, loppu meni hyvin ja potra Papu-tyttö porskuttaa paksuna ja pörröisenä.

EMO EI ANNA IMEÄ
Hieho poiki yöllä, synnytys sujui hyvin. Vasikka oli meidän mittakaavasssamme iso, 34 kg. Emo nuoli vasikkaa ja vähän juttelikin sille. Vasikka oli tosi pirteä. Aamulla vasikka oli edelleen pirteä ja kova yritys tissille, emo ei ollut nuollut vasikkaa kuivaksi asti eikä ollut syönyt jälkeisiään. Totesimme, että tissit ovat korkkaamatta. Lypsimme pulloon kolme kertaa sinä päivänä, hieho antoi lypsää. Mutta jos vasikka tuli lähelle, tuli sorkasta turpaan. Neuvoja kyselimme ja päätimme sitten sunnuntaina ottaa hiehon hoitotelineeseen. Jalkoja ylös nostamalla imetys onnistui. Keksimme myös, että etujalka on helpompi nostaa ja vaikutus on kuitenkin sama. Pikkuhiljaa imetys onnistui jalkoja nostamatta, sitten hoitohäkin ulkopuolella, sitten ulko-oven lähellä, sitten ulkona ja sitten missä vaan laitumella, kunhan emo oli päästään kiinni puussa tms ja minä kampasin. Pari kertaa vasikka onnistui "varastamaan" tai "huijaamaan" itsensä tissille, esim kun emo oli juomassa. Sinnikäs vasikka, joka oppi väistämään potkuja aika hyvin. Pari kertaa kuitenkin turpa verille asti.
Joskus emo ja vasikka makailivat vierekkäin ja muutaman kerran emo jopa nuoli vasikkaa tai jutteli sille. Mutta kovin laimealta äidinvaistot tuntuivat. Yritimme vahvistaa niiden sidettä pitämällä ne yöt kahdestaan, ei juurikaan tulosta. Vasikka oli 10 pvän ikäinen, kun luovutimme. Alkoi olla työlästä ja pelkäsin, ettei vasikka saa tarpeekseen. Lypsin pulloon lisäksi, mutta sekään ei ollut kivaa, kun häntää tuli silmille koko ajan ja jalkakin nousi. Haimme naapurista maitoa ja nyt vasikka on maitojuomalla, saa 4x2 litraa päivässä. Emo on täysin ja kivuitta unohtanut vasikkansa. Katsotaan, miten seuraavan vasikan kohdalla käy, toki tämä lehmä saa vielä tilaisuuden. Surkuhupaisaa tässä on se, että juuri tämä vasikka oli nimetty kummivasikaksi!!

VASIKKA EI OSAA IMEÄ
Musta Celina teki pirteän tyttövasikan aurinkoisena päivänä, synnytyksestä kuvasarja tuolla aiempana. Tämä oli Celinan kolmas vasikka ja se on ollut todella hyvä emo. "Unohdimme" vasíkan emonsa huomaan, kaukaa näytti että juu, tissillä on. Seuraavana päivänä rupesi epäilyttämään, kun vasikka makaili omituisissa paikoissa, keskellä polkua tai lumihangessa. Eihän se ollut syönyt vaan imeskellyt ja nuollut  äitinsä reisikiharoita. Eikä meinannut oppia millään imemään yhtään mitään, ei sormea eikä tuttia. Risto puoliväkisin sai sen oppimaan tutille ja sitten alkoi opetus tissille. Se tuntui varsin epätoivoiselta, vasikka jäykistyi joka kerran kun se pakotettiin vetimelle. Eri asentoja ja tekniikoita koetettiin ja henkilöä vaihdettiin aina kun toinen väsyi. Lehmä oli juonessa mukana ja seisoi patsaana paikallaan. Annoimme vasikalle ihan vähän maitoa pullosta, että nälkä heräsi. Ja se kyllä hakikin lisää innokkaasti, mutta ihan vääristä paikoista. Päästimme sen nälän rajamaille ja viimein viikon ikäisenä se oppi. Tunne oli kyllä mahtava ja tuntui, että emokin oli huojentunut ja kiitollinen.
Vähemmän mairittelevia nimityksiä tuli kyllä tuosta lapsosesta käytettyä, tuntui että se ei tajua mitään, ei varsinkaan omaa parastaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin: pikimusta Irma syö ja leikkii.

HAPENPUUTE
Monican synnytys oli alkanut kun puoli kuudelta menin katsomaan. Kylmähköt sorkat ja paksuhko kieli näkyvissä. Hain Riston apuun ja hän auttoi vasikan ulos, tuntui aika veltolta eikä alkanut hengittää, sydän kuitenkin sykki. Risto elvytteli ja siirsimme vasikan sisälle, emo tuli perässä. Molemmat olivat väsyneitä, emo kuitenkin kuivasi vasikkansa. Risto lähti töihin ja neuvoi minua kolmen vartin välein käymään herättelemässä vasikkaa ja laittamassa sille (pelkkää) tuttia ja muutamaa pisaraa maitoa suuhun, mutta piti varmistaa että se varmasti osaa niellä. Kielen turvotus laski, jalat liikkuivat ja pääkin nousi välillä.
15 tunnin ikäisenä vasikka nousi ylös, mutta tämäkin oli niitä karvanlutkuttajia. Seuraavana iltana typykkä oppi sitten puolipakolla tissille ja sittenhän ei meinannut loppua tullakaan! Niin tämän kuin sen edellisenkin opettelijan emo kävi lopulta makuulle ja näin viestitti, että nyt riittää.

LIEVÄ ASENTOVIRHE
Caileagin vasikalta näkyi vain yksi sorkka, toinen etujalka oli koukussa. Se oikaistiin ja loppu meni itsestään.

Nyt siis kaikki vasikat elävät ja voivat hyvin, yksi on tuttipulloruokinnassa ja muut emon alla. Luulemme, että kaksi tai kolme näistä olisi ilman ihmisen tarkkailua ja väliintuloa menehtynyt. Saimme todellisen muistutuksen siitä, että vasikan hyvinvointi ja onnistuneet poikimiset eivät ole itsestäänselvyyksiä, niiden eteen on tehtävä työtä. Tämähän on emotiloilla vuoden tärkeintä aikaa ja siihen on oikeasti satsattava.

Kaupan päälle saimme kolme kesyä vasikkaa, kuvassa Elina ja Irma :