Synnyin perjantain ja lauantain välisenä yönä, noin klo 1 lauantaina 26.3.2011. Äitini Celina hoiti minut kuivaksi ja ihmiset kävivät kurkkimassa onko kaikki hyvin. Aamukuudelta Liisa alkoi epäillä, etten olekaan saanut ruokaa. Äidin maitotankki oli vähän kipeä ja äiti nosteli jalkojaan, kun yritin mennä syömään. Liisa lypsi ternimaitoa ja sain sitä pullosta. Kävihän se niinkin, paremman puutteessa.
Liisa ja Risto kummastelivat, miten olen niin pirteä ja hyväntuulinen, vaikka en todistettavasti ollut päässyt syömään. Sunnuntaina sitten äiti vietiin semmoiseen punaiseen hökötykseen, hoitotelineeseen eli pakkopilttuuseen. Minusta hoitoteline on paljon kauniimpi nimi. Äidin jalka nostettiin ylös, ettei minuun sattuisi. Tätä toisteltiin pari kertaa päivässä, lisänä sain oman äidin maitoa tuttipullosta. Eilen, tiistaina, äidin jalkoja ei enää tarvinnut sitoa, sain syödä ihan rauhassa muutenkin. Ei äiti minulle pahaa tahdo, luulemme että hänen tisseihinsä vaan sattuu, kun ne on NIIIIIIIN täynnä maitoa. Tummeli-nimistä rasvaakin niihin laitettiin, ei se tuoksu yhtään pahalle. Nukumme pahnapedillä vierekkäin ja teen tuttavuutta kaikkien kanssa. Sanovat minua kesyksi ja sosiaaliseksi. No mitä muutakaan voisin olla? Ihmiset puhuvat. että tunnelin päässä näkyy valoa. En ymmärrä mitä ne tarkoittavat, nythän on valoa jo kaiket päivät. Aurinkokin on paistanut paljon, mutta välillä sataa lunta. En ole mennyt aina katokseen, kun muutkaan eivät mene. Onneksi minulla on vahva turkki!
Iskä on tosi mukava. Se on iso ja turvallinen. Joskus pääsen ihan lähelle nukkumaan, silloin tulee hyvä olo. Liisa on yrittänyt ottaa kuvia, mutta ei se oikein osaa. Riikka-täti on oikea valokuvaaja, se tulee kuulemma ottamaan meistä kuvia sitten myöhemmin. Siihen asti saatte tyytyä Liisan kuviin. Olen kyllä aika Eläväinen Elina, en mikään helppo kuvauskohde.
PS. Syntymäpainoni oli 34 kg, se on tämän talon tyttöjen ennätys. Liisa sanoo, ettei kyllä sitte yhtään isompia tarttis tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti