Ollaan otettu 200 päivän painoja tässä viimeisen kuukauden aikana. Omasta puntarista on se hyöty, että voi tehdä sen silloin kuin sopiva tilanne osuu kohdalle. Meillä kun ei ole vasikkabaaria, niin teemme punnituksen niin, että sopivalla hetkellä joku mussukka otetaan uhriksi. Tavoitteena on, että tilanteesta tulee mahdollisimman miellyttävä vasikalle, auttaa myöhempää yhteistyötä.
Seppo (Seleeni of Rekola), joka Okrassa oppi kävelemään riimussa, oli tosi helppo tapaus. Samoin Sampo, joka vaan on niin käteensopiva ja solmuunvedettävä, että kaikki käy. Aivan kuin isoveljensä Aatu! Ewanin kanssa tehtiin oikein kunnolla töitä, ensimmäinen vasikkamme, joka on yrittänyt potkia. Ewanin maailmaantulo oli aika tyly, jäi yksin laitumelle kun emon kohtu luiskahti esiin ja poika vietti kaksi ensimmäistä tuntiaan toisten emojen ihmeteltävänä, ilman omaa äitiä. Se on ollut vasikoistamme kaikkein arin ja epäluuloisin. Punnittua saatiin kuitenkin ja riimusta laskettiin niin, että siitä jäi Ewanillekin miellyttävä kokemus. Callen kanssa tuli vähän takapakkia ja Calle on vielä punnitsematta.
Uuno on aika hellyttävä tapaus. Se on ollut koko ajan melko ujo. Muutama viikko sitten huomasin sen muuttuneen selvästi uteliaaksi ja laskin sen kerran navetan käytävälle. Siinä sitten supistiin ja seurusteltiin, rapsuttelin ja kampailin. Laitoin riimun varovasti, ei ongelmia. Punnitus sujui rauhallisesti. Nyt Uno on huippukesy ja seurallinen.
Tytöt Miina (Monica of Rekola) ja Muska (Nighean Dubh of Rekola) punnittiin pari päivää sitten. aika rauhallisesti meni. Miinahan olikin jo vanha tekijä, kun Farmarissa joutui olemaan riimussa muutaman kerran.
Vielä Calle, Kiira ja Ieva ja sitten onkin tämän vuoden vasikat punnittu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti